Jouluvaloja riippumassa
ikkunoissa ja puiden
raskailla oksilla

sinun silmäsi kiinni
sanot etteivät ne pysy auki
etteivät kestä valoa

sammutan pienet
kirkasväriset
lamput

nukun vieressäsi tämän yön

Lennä

(Koska en voinut jättää sitä edellistä räpellystä näkyviin ja ei nyt sillä että tämä oliis parempi.)

-
Keinuvat verhot
ikkunan takana tuuli hulmuttaa
syksyn viimeisiä lehtiä
viettelevä musiikki kaiuttimista johdattaa
sisälle siihen maailmaan jossa puita ei näy

katse tuntuu kevyeltä

("taas huomenna olen surullinen")

Riitteet
mieleni vaatteet
veneet ja väsyneet mietteet

ole minulla kylmän aamun kuppi kahvia
ole pehmeät sormet ja terävät kynnet
ole minun silmieni takana kajastava maailma

ole minun nyt,
mietitään maailmaa sitten

huomenna

Jossain

Tänään
en halua olla olemassa.

kuolleet
lehdet kadulla
minun hanskani
tarttuneet tuuleen

Kotona
tyhjiä puhelinvastaaja ja pullot.

Koska

Koska tein virallisen (tai melko epävirallisen) runoblogilupauksen, tässä ensimmäinen yksilö. (Tänne julkaisemistakaan ei näemmä ole tehty turhan helpoksi... argh.)

-

ja kun sitten ensimmäistä kertaa
ei osaa enää puhua ei jaksaa enempää
se tekee pienet lyijypallot sydämeen se
murskaa sormenpäät yksi
kerrallaan ja hitaasti

ja se kuinka lyijy leviää verenkiertoon
ei ole enää pahinta

Loista, sillä -

Tervetuloa maailma. Yöt ovat kauniita, maailma sinun. Ole kaunis ja onnellinen.

Tämäkään ei näytä niin tyhjältä enää.