maatilkuista kotitiloista pimeistä metsistä

joskus kaipaan sua tosi paljon,
talviseen kaupunkilähiöön, sen
tunkkaisen yksiön parvekkeelle
piirtämään kuvia jäätyneeseen lasiin

toisinaan kaipaan sua
valvomaan kanssani aamuöitä,
hymyilemään, puhumaan
paljon tai vähän

karkaamaan kävelylle
ilman käydessä liian raskaaksi