Runoista

Tänään
ihan äkkiä
tajusin, että runoni ovat kamalan... rajoittuneita. Polkevat samoja asioita, toistavat. Eivät tee mitään, kuluttavat samaa sanalähdettä. Ovat vain.
Tänään myös: kirjoitin paljon runoja. Aika paljon. Kuuntelin esseistiä ja keksin joka sanasta uutta, lisäksi raapustin jotain sointukaavakasta yleisesti. Oli hauskaa.

-

Uskominen on happea
kalkkeutuneet verisuonet sykkivä elämä
valtimot, laskimot
Sinun uskosi kulkee ihoni alla,
toive paremmasta huomisesta pitää suoneni vielä ehjinä
ja luotto maailmaan saa sydämeni hakkaamaan
kuin viidakkorummun

Aamiainen vuoteeseen

Ehkä jollain aika monennella kerralla osuin oikeaan salasanaan (jep, jota en taaskaan enää muista), ja siten voin muistaa teitä runosella jonka raapustin yhteiskuntahistorian luennolla. Jippeij.
Tällekin tarvitsisi keksiä jokin tarkoitus.


-

Kuin heräisi
pitkästä unesta
ilman häntä on helpompi hengittää
elämänliekki
savuke ei takkatuli
eikä maailmanrauhaa tarvita

Tänään

No angst. Mutta ehkä tämän yksilön jaksaisi joskus saada toimimaan. Tai sitten alan kirjoittaa sonetteja. Yksi kai oli kesken.

-

Tänään en halua pelastaa ketään
tänään en halua tuntea mitään

on sieluuni räjähtänyt vedenvihreä kivi
on mieleeni iskenyt kaamos ja kiukkuisuus

tänään en halua katsoa liikennettä suojateillä
tänään en halua nähdä junia

Jouluvaloja riippumassa
ikkunoissa ja puiden
raskailla oksilla

sinun silmäsi kiinni
sanot etteivät ne pysy auki
etteivät kestä valoa

sammutan pienet
kirkasväriset
lamput

nukun vieressäsi tämän yön

Lennä

(Koska en voinut jättää sitä edellistä räpellystä näkyviin ja ei nyt sillä että tämä oliis parempi.)

-
Keinuvat verhot
ikkunan takana tuuli hulmuttaa
syksyn viimeisiä lehtiä
viettelevä musiikki kaiuttimista johdattaa
sisälle siihen maailmaan jossa puita ei näy

katse tuntuu kevyeltä

("taas huomenna olen surullinen")

Riitteet
mieleni vaatteet
veneet ja väsyneet mietteet

ole minulla kylmän aamun kuppi kahvia
ole pehmeät sormet ja terävät kynnet
ole minun silmieni takana kajastava maailma

ole minun nyt,
mietitään maailmaa sitten

huomenna

Jossain

Tänään
en halua olla olemassa.

kuolleet
lehdet kadulla
minun hanskani
tarttuneet tuuleen

Kotona
tyhjiä puhelinvastaaja ja pullot.